Kadonneet kolme kuukautta

NYT mä kirjoitan jotain! Olen jo tässä muutaman päivän ajan avannut Bloggerin kirjoittaakseni, mutta aina mä keksin muka jotain muuta tekemistä, vaikka olisi jopa intoa kirjoittaa. Alkaa itseänikin ärsyttämään tämä hiljaisuus täällä.

On kulunut joku kolme kuukautta. Ei vaan ole ollut energiaa eikä kiinnostusta edes avata Bloggeria. Tästä bloggaamisen vaikeudesta yms. on ollut mielessä tehdä ihan oma postaus jo pitkän aikaa. Mutta ehkä palaan siihen myöhemmin...

Kolmen kuukauden aikana olisi luullut tapahtuneen jotain kertomisen arvoista. Noh, sen verran on tapahtunut että Hobitti saatiin Imatran teatterilla valmiiksi viimekuussa ja näytökset pyörivät huhtikuuhun asti. Siinä mun viimeiset kolme kuukautta onkin ollut; teatterilla. Olen siis lavastamolla hommissa, jos en ole aiemmin maininnut. Tästä Hobitin lavastuksesta en taida nyt vielä kertoa mitään, koska kuviakaan en saa julkaista missään ennen kuin näytökset ovat ohi. Räpsin kännykälläni tekoprosessin aikana jonkin verran suhteellisen rakeisia kuvatuksia, mutta onpahan jotain kuvallista muistoa jäänyt käteen siitä rutistuksesta. Olen tottunut kuvaamaan kätteni jälkeä, niitä on itse kiva katsella jälkikäteen ja kuvat ovat oiva tapa "tallettaa" omia töitä sen varalle jos sitä ei muista, mitä kaikkea on tullut tehtyä.
Vielä ensi-illassakaan en tajunnut, että se on viimeinkin valmis! Olen ollut koko tämän ajan niin Keski-Maassa, ettei ajatus ole riittänyt edes muuhun.
Suosittelen mennä katsomaan, lippuja saa vielä!

Teatteri Imatran sivut löydät täältä!
Liput saat täältä!

Kuvia Hobitista facebook-sivuilla!

Ja pakkohan tämä mainoskin on laittaa esille:

Vaikka äsken sanoin ettei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista, niin toki tässä on välissä ollut halloween, mun synttärit, joulu sekä uudenvuodenaatto, mut niistä ei ole edes kuvia tai mitään muutakaan sanottavaa. Tai no joulusta on kuvia jossain. Ja se oli mun ensimmäinen joulu kun mies on mukana. Mentiin yhdessä Kouvolaan mutsin luo. Kaikki muut juhlat ovatkin sitten olleet perus baareilua tms.

Vuoden 2014 viimeinen kuva.

En ole myöskään ollut kotona kolmeen kuukauteen. Tai siis nyt olen ollut viikon verran, mutta jotenkin se naurettavan lyhyt kävelymatka työmaalle mieheni kämpiltä on houkutellut enemmän kuin kilometrien bussimatka omalta asunnolta. Nyt olen päättänyt (taas) pysyä kotona. Kyllä ihminen kaipaa omaa kotia kuitenkin. Tai minä ainakin kaipaan.
Tällainen asuntojen välinen vekslaus on myös aika jännä kokemus. Veikkaan, että harvemmin ihminen pääsee kokemaan tällaista oman kotinsa kanssa: kotiin palatessasi huomaat kuinka kylpyhuoneen valo on keltainen, peili on aivan tajuttoman iso ja korkealla, pesuallas aivan liian matalalla, asunnon tuoksu on erilainen, keittiön astiakaapit ovat jäätävän siistissä järjestyksessä ja huomaat kaivanneesti jopa omia astioitasi, joita onkin yllättävän paljon.... :D Sitä näkee kotinsa ihan uusin silmin! Toki matkustelu tuottaa varmaan saman tuloksen kotiinpaluun kohdalla, mutta itse en ainakaan ole ollut missään reissussa kuukausia. Kotiin on myös kiva palata kun huomaa, miten orkideat puskevat uutta vartta ja kukkaa siitä huolimatta, etteivät ole saaneet vettä ihan viikottain.

Pari flunssaa on myös mahtunut tähän kolmeen kuukauteen. Toinen on paraikaa menossa. -.- Kolme viikkoa sain olla terveenä tuossa välissä, mitä nyt niistäminen kuului jokapäiväiseen rutiiniin. En tajua tätä, yleensä sairastan harvoin, mutta se ei näköjään enää pidä paikkaansa. Kunnon tuskainen kuume ja paha olo iski aiemmin juuri Hobitin valmistelujen toiseksi viimeiselle viikolle. Sitä omantunnon tuskan määrää! En tiedä kumpi oli pahempi, kuume vai paha mieli. Ehkä manasin sitäkin etukäteen siinä stressin keskellä, "nyt olis todella paha jos tulis kipeeks, nyt ei todellakaan saa tulla kipeeks, hommaa on niin paljon vielä, pitää jaksaa...", enkä edes tiedä miksi ajattelin noin, ehkä mulla oli joku aavistus tai jotain. Noh, hullun kiilto silmisssä hankin finrexiniä, nasolinia, c-vitamiinia, inkivääriä, sitruunaa, hunajaa ja valkosipulia, ja lappasin niitä suuhuni muutaman päivän ajan sellasta tahtia etten valkosipuliinkaan ole koskenut sen jälkeen. Mut kyllähän taisi auttaa, tervehdyin muutamassa päivässä takaisin elävien kirjoihin.

Elävien kirjoista tulikin mieleen Mokoman uusi levy Elävien kirjoihin, mikä julkaistiin 6.2. Kuulostaa sen verran hyvältä ja ajankohtaiselta meikäläiselle, että voisi kyseista levyä kuunnella enemmänkin. Ja niin olen kyllä tehnytkin. Varsinkin tätä biisiä on tullut luukutettua:



Se on itseasiassa todella sääli, että Mokomaakaan en ollut kuunnellut aikoihin. Pari edellistä albumia on jäänyt multa ihan pimentoon, ja tämä ei ole tapahtunut pelkästään Mokoman kohdalla. Koko metallimusiikin kuuntelu on jäänyt naurettavan vähälle, vaikka ihan tasavarmasti juuri sitä tarvitsisin. Hullua puhua lempibändeistäkään, kun ei tiedä bändien uusista levyistä oikeastaan mitään...
Type O Negative on kylläkin pysynyt aktiivisessa kuuntelussa ja se asia tuskin tulee muuttumaan mihinkään, ainakaan ihan äkkiä. Ja heiltähän niitä uusia levyjä ei sitten enää ikinä tulekaan........

Mutta se ei toki tarkoita sitä, etteikö minulle löytyisi ostettavaa! Olin niin kiltti joulun aikoihin, että päätin ostaa itselleni jotain kivaa!

Type o Negativen t-paita <3 Tämä on sen verran iso (ei ollu ku yhtä kokoa), että voisin tuunata tätä vähän uuteen uskoon kun pääsen ompelukoneen ääreen...

Yksi Typen albumeista (päämääränä hommata kaikki)
ja Poisonblackin vanha albumi, mikä on ollut tarkoituksena hankkia jo vuosia. Tämän sain kaupanpäälliseksi. Poisonblack oli ensimmäisiä metallibändejä mitä aloin teininä kuuntelemaan ja tuo albumi on juuri SE.

Ja TÄMÄ... Tämä on nyt mun THE seinälippu, koska olen halunnut tämän sen viimiset 10 vuotta :D Ja nyt vasta sain hommattua... tiedän. Ja vieläpä tämän ikäisenä kun seinäliput "pitäisi" ehkä riipiä alas seiniltä... tiedän. Mutta en välitä.

Tarkotus oli ostaa kylläkin alennusmyynneistä jotain (didn't happen) ja varsinkin uudet rintaliivit olivat haussa ja myöskin tilauksessa about kuukauden ajan niin, että kaikki alet menivät ohi sillä aikaa kun odotin tilaustani saapuvaksi. Voisin sanoa Changen nettikaupalle, että haistakaa v... Mutten sano, vaan kehottaisin mieluummin tekemään asialle jotain etteivät muut ihmiset voi tilata kyseisestä kaupasta siellä olemattomia tuotteita. On nimittäin hyvin, hyvin, hyvin ärsyttävää kun luulee saavansa kerrankin edullisesti (30€) itselleen liivit alennusmyynnistä, kerrankin oikean kokoiset ja odotat ikuisuuden, etkä lopulta saakaan mitään. Tilaushistoriassa luki koko ajan "prosessoidaan", kunnes kuukauden kuluttua koko tilaus oli kadonnut listasta. Toki ennen häviämistä olin laittanut jo kyselyä, että missä tilaukseni viipyy, mutta laitoin viestini nähtävästi väärään paikkaan, koska niihin ei vastattu. Sitten kun viimeiseen viestiini vastattiin, niin vastaus oli seuraavanlainen: "We are very sorry, but the item you have ordered is unfortunately sold out, and has been for several weeks, so it is a mistake that your order has not been canceled. We sincerely appologize for this inconveneince. We have canceled the order now." Kiitti tästä!

Päätin tehdä myös tilauksen Sugarpillille, muttei sekään ole tapahtunut. Tosin se on ihan itsestäni kiinni. Ehkä ens kuun rahoista sitten...
Ja ulkoinen kovalevy pitäisi hankkia niin voisin formatoida tämän läppärinkin ja saisin siirrettyä vanhalta kovolta kuvat ym. talteen ja käytettäviksi. Rahan menoa ei voi estää...

Viimekuussa hiusvärikin vaihtui! Viimeinkin päässäni on se väri, minkä takia alunperin aloin blondaamaan hiuksiani. Väripullotkin olivat olleet hyllyssä vuoden verran :D Noh, nyt ei ole sitten pullon pulloa ja väri kaipaisi kirkastusta, joten ajattelin ostaa Biozellin colormaskin siinä violetin sävyssä, se varmasti ajaa asiansa ennen kuin tilaan uusia värejä. Outoa on myös se, etten ole koskaan aiemmin värjännyt tukkaani violetiksi, vaikka se on ollut lempivärini ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt ainakin maastoudun hyvin kämppäni sisutukseen...

Päässäni on itseasiassa kahta eri väriä. Hyllystä löytyi Crazy Colorin Hot Purple ja Aubergine. Jälkimmäisen olin saanut kaverilta, eikä ollut ihan mun mieleinen sävy, joten se sai jäädä latvoihin ja niihin kohtiin mihin Hot Purple ei riittänyt. Värjätessä laitoin myös sävyjä päällekkäin, eikä taaskaan ollut mitään hajua millainen lopputulos olisi edessä. Kävi ilmi että paras sävy tuli näiden sekoituksesta! Hot purple esiintyi hiuksissani lähes sinisenä ja Aubergine oli sellainen turhan punertava. Mutta liukuvärjäysyritys onnistui ja olin tulokseen tyytyväinen! Saa nähdä miten seuraavaksi värjään... Musta on hauskaa tuolla tavalla päättää vasta värjäystilanteessa mitä teen, se tuo pienimuotoista jännitystä :D

Okei nyt on jo niiiin pitkä postaus ja mulla on niiiin nälkä, että menen tekemään ruokaa. Eilen söin laiskan naisen safkaa, juustopastaa jauhelihan kera + suhteellisen vihreää salaattia, joka sisälsi lehtisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä ja aurajuustoa. Omnom ♡.

Adios!
♡ Gäpsy

Color Mask

Koska vaaleanpunainen sävy hiuksissa ei kauaa kestä, eikä hiusvärejä aina ehdi tilaamaan, päädyin kokeilemaan suoravärin sijasta hiusnaamiota. Marketin hyllyiltä löytyy tänä päivänä myös muutama shokkiväri, mutta niihin en halunnut koskea, koska tulos saattaisi olla liian tumma, enkä tiedä voiko niitä laimentaa hoitoaineella värjäysvaiheessa. Epäilen.

Siispä käteeni tattui Biozellin Color Mask - sävyssä Raspberry.

 

"Vahva fuksian sävy sopii sekä tummille että vaaleille hiuksille. Tummiin hiuksiin Raspberry-sävy antaa häivähdyksen tummaa viininpunertavaa sävyä ja vaaleat hiukset tulevat räväkän punaisiksi. Sävy sopii myös tehosteraitoina vaaleille hiuksille tai dippaukseen."

- Näin kerrotaan Biozellin sivuilla.

Lähtökohta oli hyvinkin väritön ja epätasainen. Kuva kaunistaa, mutta todellisuudessa toinen puoli hiuksistani oli sinertävän, vihertävän, kellertävän, lilahtavan ja hieman pinkin sävyinen sekamelska. Eli jotain oli tehtävä.
Koska hoitoaine oli sillä hetkellä todella vähissä, enkä uskonut sävytteen tarttuvan edes kovin hyvin (sehän on sävyte, eihän sillä saa aikaan kuin sävyeron, eihän?), laitoin sitä vasta pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiini ihan sellaisenaan. Noh, seuraavalla kerralla en tee niin...

Tässä vaiheessa heräsi epäilys "ei perhana mitä menin nyt tekemään...", toinen puoli päästäni oli punainen! Eli väri nimensä mukaan ei ole pinkki tai vaaleanpunainen vaan vadelmanpunainen, sellainen aniliini. Kylmän sävyinen punainen. Ei sopinyt sitten yhtään vaaleansinisen kanssa. Miehekkeen mielestä väri oli tietysti hyvä, koska "punapäät <3", mutta itse kun on muutaman vuoden ajan yrittänyt saada kaiken punaisuuden ja kellertävyyden pois hiuksistaan, niin punainen väri herätti pientä pelkoa. Toivoin vain, että väri huuhtoutuu hyvin pois, enkä pidentänyt paljoa edes vaikutusaikaa, mikä ohjeessa oli (3-5min).

Väri ei huuhdellessa tuntunut vaalentuvan kuin ehkä asteen verran, ja märät hiukset näyttivät samalta kuin väräjysvaiheessa. Ei hyvä. Olisi pitänyt sekoitta mukaan sitä hoitoainetta.
Kuivat hiukset näyttivät sitten paremmalle, mutta kuitenkin liian tummille (kuvat vääristävät väriä tässäkin, tulos oli hieman tummempi). Seuraavana päivänä kun pesin hiukset runsaalla shampoonhankauksella, sain sopivan sävyn aikaan.

Tuote siis todellakin toimii. Käyttö vaikuttaa helpolta ja sitä se onkin. Väri tarttuu yllättävän hyvin ainakin vaalennettuihin hiuksiin ja käsittelyn jälkeen hiuksista tulee pehmeämmät ja terveemmän tuntuiset. Jos haluaa vain vähän kirkastaa vaaleaa sävyä, suosittelen hoitoaineen lisäämistä sävytteen sekaan. Suojakäsineiden käytöstä voin sanoa sen verran, että levitin sävytteen ilman hanskoja, eikä väriä jäänyt käsiin pesun jälkeen.

Kuvauspäivä pitkästä aikaa

Lokakuun alussa kävin Lappeenrannassa leikkimässä taas mallia. Tällä kertaa kuvaajana oli Toni Salminen ja innostuipa kaverinikin ottamaan muutaman ruudun ennen Tonia.

Kuvauspäivä tuli sovittua muutaman päivän varoitusajalla, joten oli hieman tuskaisaa vaatteiden suhteen, kun ei ehtinyt hommaamaan mitään uutta kuvauksiin, eikä omasta kaapista löytynyt montaakaan vaatekappaletta joka olisi ollut tarpeellinen tilanteeseen. Lopulta sain kuitenkin käsiini kaiken tarvittavan.

Sotamaalit.. check!

Kun kyseinen päivä koitti, lähdin ajoissa Lappeenrantaan kaverini luokse, joka toimi mm. kenkien lainaajana, kampaajana ja henkisenä tukena :) Jenni loihti mun tukasta jättimäisen kiharapilven ja sen jälkeen sai vision kuvista mitä voisi ottaa. Aikaa oli rutkasti, joten väsättiin parvekkeelle oma pikku "studio" pystyyn!

 

Photos: Jenni
Edit: Jenni + minä

Illemmalla kuvailtiin sitten Tonin kanssa. Kumpikaan ei Lappeenrantaa tunne, joten hyvän kuvauspaikan etsiminen oli pieni haaste. Lappeessa ei nähtävästi ole kovinkaan ihmeellisiä paikkoja kun kukaan ei sellaisia osaa sanoa.
Suuntasimme linnoituksille, vieläpä kaikkein korkeimmalle minne pääsi. Muhkeasta tukastani ei siinä hyytävässä tuulessa paljon jäänyt jäljelle, eikä liiemmin ruumiinlämmöstänikään. Mutta kivaa oli silti :D

Puunhalaajahippi ^^

Photos: Toni Salminen / www.0-orb.net/

Ens kuussa olis edessä seuraavat malleilut, saa nähdä mitä silloin saadaan aikaan! ;)

♡ Gäpsy

Stoppi taukoilulle!

Nyt peekele loppuu tää taukoilu! Joka päivä ollut mielessä, että "vois kirjoittaa blogia.." mut ei. Ei vaan jaksa. Ei yksikertaisesti mitään inspistä vilkaistakaan bloggerin suuntaan. Ja ne harvat kerrat kun olen vilkaissut, luen vaan muiden postauksia ja unohdan omani. Ja sitten tuleekin jo jotain muuta tekemistä :D

Mutta selitykset sikseen. Olen ollut ihan syksyfiiliksissä (goottifiiliksissä), ihaillut luontoa ja halunnut vaan vetästä pitkän mustan hameen päälle, sytytellä kämppään kynttilöitä ja suitsukkeita, laittaa soimaan Typeä ja siemailla punaviiniä. Well, it's October ♡



Noh, olen kyllä verhoutunut mustaan ja kuunnellut yllä olevaa albumia, mutta kynttilät ja punkku ovat jääneet. Syy voi olla se etten ole ollut kotona enkä yksin koko lokakuussa.
Synkkien syysfiilisten takia oma hiustenväri on vähän tympinyt. Kaipaan mustaa, mutta se olisi tyhmä veto heittää tumma väri päähän kun sitä ei sitten helpolla taas saa pois.
Hiukseni tosiaan kokivat pienen muodonmuutoksen tuossa taannoin ja väritys on nykyään tämä:

Photo: Jenni

Tuo pinkki väri (Crazy Color - Pinkissimo) oli lojunut hyllylläni melkein vuoden ja viimein päätin käyttää sitä. Ensimmäisellä värjäyskerralla sekoitin molemmat värit reiluun määrään hoitoainetta, joten lopputulos oli paljon vaaleampi ja väri pysyi hyvänä ehkä viikon. Silloin värjättiin (monikko siksi, että koulutan kovaa vauhtia miehestäni kampaajaa :D ) sivukaljupuoli siniseksi ja oikea puoli pinkiksi, joten uusi väri ei oikein edes erottunut edukseen.

Tämän parempaa kuvaa uudesta tukasta en saanut otettua viikon aikana...

...ja tässä näkyy tuo "väriloisto" about viikon jälkeen.

Koska ekan värjäyksen tulos haalistui melkeimpä kokonaan pois, päätin tehostaa melkein blancoa "maalauspohjaa" Directionsin Silverillä ja kunnon värit saivat kaveriksi vain vähän hoitoainetta. Siinä itse värjäystilanteessa vielä päätin, että nyt laitetaan värit toisinpäin ja tadaa en meinannut pariin päivään tunnistaa peilikuvaani :D Ja tässä tosiaan kirjoittaa ihminen joka on inhonnut pinkkiä ja vaaleanpunaista niin kauan kuin muistan. Olen siis seonnut lopullisesti. Mut ovat nämä kyllä silti niin kivat! ^^

Jotenkin ei ole jaksanut ottaa kameraa käteen syksyn aikana. Hyvin vähän. Aamuisin sitä vaan tekee pikameikin, menee töihin ja kotiin päästessään ei tule mieleenkään harrastaa mitään meikkikokeiluja tai kuvailla muutenkaan mitään.
Itse asiassa nyt kun tuota syys-loka kuvakansiota tarkastelee, niin olenhan mä kameraa vähän rääkännyt ainakin syyskuussa kun fiilistelin yksin kotioloissa. Pistin pystyyn kunnon syyssiivousprojektin ja siinä sivussa vähän herkuttelin ja tunnelmoin...

Kylmänä syysiltana nallepyjama ja suklaakahvi sammakkomukista ♡

Kyllä mulle ihan oikeasti kuuluukin jotain. Mulla nimittäin vaihtuu duunipaikka. Hieman haikein mielin lähden pajalta pois kun olin just asettunut taloksi kunnolla ja olin tottunut kyseiseen paikkaan. Suunnitelmiakin oli loppuajaksi sen verran, että mietin miten kerkeen kaiken tekemään parissa kuukaudessa, sopimus kun oli vielä joulukuun loppuun. Noh, nyt tuli vielä kovempi kiire kun jäljellä on enää muutama päivä.
Uudesta paikasta en sano vielä enempää kuin Teatteri. Lavastus. Hobitti. Näillä mennään kohti uusia haasteita!

Kun Gäpsy otti maalit käteen...

Muun muassa tällaista on saatu aikaiseksi:

Mustat ballerinat saivat uuden ilmeen

 

Mursunen sai kylppäriin naulakkokyltit

 

En tiedä kuka tässä sai ja mitä, mutta tällainen tuli tehtyä

Wohoo!!

Ensi perjantaina, enää muutama päivä! Tarviiko muuta sanoa? It's WEEEKEEEND!!

Viimevuodelta:


 Tänä vuonna:

Grid girl.

Photo: Eero Scherman

2.-3.8. täällä järjestettiin taas Muistojen Imatranajot ja minä olin tällä kertaa grid girlinä. Toimeenkuvaani kuului siis MM-mitalistien lähdöissä oleminen sotikkatyttönä ja lisäksi Motonet tarvitsi promoapua, joten jakelimme heidän lehtisiään. Monella gridillä oli eri hommia lähdöissä olemisen lisäksi. Ja kyllä sitä kuvattavana olemistakin voi kai hommaksi sanoa :D

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Olin itse mukana siis ensimmäistä kertaa. En ollut kyseisessä tapahtumassa ennen edes käynyt. Ajojen katselu jäi nytkin toissijaiseksi. Sen ajan kun mestarit ajoivat, kuuntelin sivukorvalla selostusta ja lepuutin jalkojani korkareilla seisomisen jälkeen. Siinä lähdössä nimittäin sai seistä jalat puuduksiin. Onneks olin sontikka- enkä kylttityttö! Mulla oli sentään tuo varjo suojana tuolla auringonpaahteessa, hikoilutti muutenkin ihan liikaa ja sain vahvimman kesärusketuksen vuosiin tuon kahden päivän aikana! Ihan hullut rusketusrajat :D

Photo: Eero Scherman

Photo: Pekka Varis

Photo: Eero Scherman

Kuskini, jolle olin gridinä toisen tytön kanssa, oli Jean-François Baldé, Ranskasta, viisinkertainen MM-mitalisti. Ennen lähtöä kuskit haastateltiin, heitä sekä meitä kuvattiin jatkuvasti ja samalla höpöteltiin keskenämme. Myös viime vuoden Miss Suomi, Lotta Hintsa, oli lähdöissä mukana ja kameran edessä kuskien kanssa. Lähtöjä oli molempina päivinä kaksi, eli neljä kertaa tuo rumba viikonlopun aikana.

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: George Chatelain

Photo: Pekka Varis
  

 Valokuvia meistä on tosiaan napsittu runsaanlaisesti, kaikkia en ole edes nähnyt, enkä tule näkemään. Tämän postauksen kuvat ovat molemmilta päiviltä eri järjestyksessä.

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

 

 Photo: Eero Scherman

Pier Paolo Bianchi

Photo: Eero Scherman

Marco Lucchinelli & Pier Paolo Bianchi
 Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

Pakkohan sitä oli käydä kuskia myös moikkaamassa varikolla ja pyytämässä nimmari paitaan! :)

 

Ewe ahdisteli minuu :D

Vapaa-ajalla käytiin tosiaan syömässä, jakamassa Ewen kanssa Motonetin juttuja jne. Sellainen parin tunnin tauko oli lähtöjen välissä.

Vaikka vähän rankkaakin oli, silti kiva viikonloppu! Sain tavata mestarikuskeja ja tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Ewelle siitä kun ehdotit tätä hommaa ja Kiitos Mako, meidän boss, joka sanoit mulle alkukesästä että, "..ja sinähän oot mukana!" vaikken uskaltanu viel siinä vaiheessa sanoa, tulenko mukaan vai en :D Olit oikeessa, kyllä kannatti! Kiitos että sain olla mukana :)

Täältä vielä löytyy muuten mainio video, mistä itsekin oli hyvä katsoa miltä koko touhu on näyttänyt yleisön joukosta:



Kroppa kipiänä ja iho vähän palaneena, maanantainen työaamu ei kyllä houkutellut sitten yhtään. Nyt onneksi duunit pulkassa, saa nukkuakin kunnolla. Tänä viikonloppuna en tee yhtään mitään erikoista, rentoudun vaan, päätin just näin. Ens viikolla onki sitte jo Weekend-festarit, niitä odotellen.. ;) Palaamisiin!

Edit: Lisätty/vaihdettu kuvia.